Pripyat ja Tšernobyl hylättiin reaktorin räjähdettyä 1986 © R.Vicups/Shutterstock
Nykyaikaiset sodat aiheuttavat vahinkoa ekosysteemeille, joka vaihtelee kasvien ja eläinten ylikulutuksesta tulipaloihin ja saasteisiin, jotka tuhoavat elinympäristöjä ja vapauttavat kasvihuonekaasuja teollisuusalueilta. Hitaasti lisääntyvän paikallisen eliöstön palautuminen vie paljon aikaa, esimerkiksi metsien elpyminen voi kestää vuosisatoja. Siksi Geneven yleissopimukset vaativat sotaa käyviä valtioita suojelemaan luontoa "laajalle levinneiltä, pitkäaikaisilta ja vakavilta vaurioilta" ja kieltävät sodankäyntimenetelmät tai -keinot, "jotka on tarkoitettu tai joiden voidaan olettaa aiheuttavan tällaista vahinkoa". Tällaista vahinkoa syntyisi väistämättä ydinaseiden käytöstä. Ukrainan Tšernobylissä, jossa räjähti ydinreaktori vuonna 1986, monet maaperän toiminnot ovat palautuneet 30 vuodessa, mutta muut vaikutukset eliöstöön voivat kestää paljon pidempään. Ydinaseiden käytön aiheuttama vaara ekosfäärille on esimerkiksi "ydintalvi”, jossa kasvien kasvu heikentyy useiden vuosien ajaksi
Kun hallinto epäonnistuu
Sodan tuhoamia puita ja rakennuksia Tšetšeniassa © V.Melnik/Shutterstock
Sota kuvastaa hallinnon epäonnistumista. Ihminen on kehittynyt sekä sosiaaliseksi että kilpailevaksi eläimeksi. Väkivaltaisen kilpailun vaarallisuuden takia on laadittu sosiaalisia sääntöjä säätelemään yksilöiden käyttäytymistä yhteiskunnissa. Yhdistyneet Kansakunnat ja muut kansainväliset foorumit ovat muodostaneet kansainvälisen yhteisymmärryksen ihanteellisista käyttäytymisnormeista eri yhteiskunnissa esimerkiksi Geneven sopimusten kautta. Yhteiskuntien sisäiset säännöt muuttuvat ajan myötä, mutta niiden on saatava tehdä muutos omaan tahtiinsa. Nykyaikainen viestintä voi vauhdittaa muutosta, mutta disinformaatio voi lisätä vastakkainasettelua ja aiheuttaa väkivaltaa.
Epäsuorat vaikutukset sekä mahdolliset kansainväliset ja paikalliset ratkaisut
Joutsenet uivat rauhassa lähellä sotalaivaa © Ellen6/Shutterstock
Sodan epäsuorat vaikutukset voivat olla ekosfäärille kaikista haitallisimpia. Ihmiskunta on voittamassa sodan Covid-19 virusta vastaan, mutta ilmastonmuutoksen uhka on sitä vakavampi. Uhasta selviäminen edellyttää kansojen välistä yksimielisyyttä sekä vahvoja kansantalouksia, joilla rahoitetaan siirtyminen uusiutuvaan energiaan. Kansakuntien välinen ja sisäinen vihamielisyys ei vahingoita ainoastaan kansallisia talouksia, vaan kääntää myös yleisön huomion pois tarpeesta puuttua ilmastonmuutokseen. Tiedonkulun rajoittaminen maiden välillä sekä internetin välityksellä tehty vastakkainasettelu voivat lisätä vihamielisyyttä. Kun sosiaalisessa mediassa esitetään näkemyksiä jakavia mielipiteitä, saattavat paikalliset maa- ja metsätalouden harjoittajat menettää kiinnostuksensa, sen sijaan että kehittäisivät yhdessä ilmastonmuutoksen vastaisia toimia.
Internet luo kuitenkin uudenlaisia mahdollisuuksia hallintoon. Yhteisymmärrykseen perustuva sopimus ohjaa YK:ta, ja samalla lailla monien intressien yhteensovittaminen on paikallishallinnon perusta. Internet mahdollistaa maailmanlaajuisen ja paikallisen hallinnon yhdistämisen, esimerkiksi paikallisen seurannan ja asiantuntemuksen peilaamisen maailmanlaajuisen tason opastukseen (kuten tässä verkostossa). Lisääntynyt järjestäytyminen yhteisymmärrykseen perustuvia päätöksiä tekevällä tasolla, saattaa auttaa ihmiskuntaa löytämään nopeammin paras hallintotapa yksittäisten ja useampien toimijoiden kesken myös kansallisella tasolla.