Kestävän käytön hyödyt

Luonnonvaraisten lajien keräily ja virkistysmetsästys käyttö on pitkälti kestävää (J Mühle, IPBES ASUB)

Maailmassa on noin kahdeksan miljardia ihmistä. Useampi kuin joka kolmas on riippuvainen kalastuksesta ja metsästyksestä sekä luonnon kasvimateriaalin keräämisestä ruokaa ja polttoainetta varten. Etenkin köyhemmissä maissa luonnonvaraiset lajit ovat tärkeitä. Rikkaammissa maissa luonnonvaraiset lajit edistävät ravinnon monipuolisuutta, terveyttä ja virkistystä, kun taas ravinto tulee pääasiassa maanviljelystä. Kuitenkin kaikkialla ihmiset ovat riippuvaisia ​​luonnosta, hyvästä ilmasta ja vedestä, ja terveistä ekosysteemeistä. Maanviljely on välttämätöntä maailman ruokkimiseksi. Viljelystä ei kuitenkaan saa tulla niin tehokasta, että se vahingoittaa ekosysteemien kykyä ylläpitää meidän terveyttämme.

Yhdistyneiden Kansakuntien arvion mukaan luonnonvaraisten lajien käyttö on yleisesti ottaen kestävää koskien keräilytaloutta ja virkistysmetsästystä. Mutta silloin kun ollaan riippuvaisia ​​luonnonvaraisista eläinlajeista ravinnon saamisessa, kestävyys on heikompaa. Varsinkin silloin kun maatalous ja muu kehitys muuttavat maankäyttöä luonnonvaraisten eläinten tarvitsemia ekosysteemejä heikentävästi. Merikalastuksen kestävyys arvioitiin paikoin heikoksi, mutta se on paranemassa kalakantojen vähenemisen aiheuttaneen liikakäytön jälkeen. Arviointi osoitti myös, että luonnonvaraisten lajien kestävällä käytöllä on valtavat hyödyntämättömät mahdollisuudet edistää YK:n kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamista.

Suojelu tarvitsee sitoutumista

Terveessä ekosysteemissä perulaiset voivat paimentaa villejä vikunjoja joka vuosi arvokkaan villansa vuoksi © Ryan Smith/Shutterstock

Kestävä käyttö takaa lajien säilymisen tulevaisuuteen. Lajeja ei kuitenkaan voida säilyttää ilman terveitä ekosysteemejä. Mahdollisuus hyödyntää luonnonvaraisia ​​lajeja on yhteisöille voimakas kannustin suojella lajeja sekä ekosysteemejä, joista lajit ovat riippuvaisia. Rikkaammissa maissa luonnonvaraisten eläinten hyödyntäminen kannustaa lajien seurantaan, elinympäristöjen ennallistamiseen, kansalaisten kouluttamiseen ja näiden toimintojen taustalla olevan tieteen tekemiseen. Kulttuuriperintö motivoi yhteisöjä kaikkialla, ja siksi alkuperäiskansojen pitkäjänteistä tietoa tulee vaalia ja kunnioittaa. Kaikissa tapauksissa paikallisilla ihmisillä on oltava mahdollisuus vaikuttaa paikallisiin suojelutoimiin. Esimerkiksi suojelualueiden tiedetään hyödyttävän paikallista kalastusta, joten kestävä käyttö voi hyötyä paikallisesta suojelusta ja suojelualueista, mutta vain silloin, kun yhteisöt ovat yhtä mieltä siitä, että hoitotoimenpiteet, mukaan lukien kiellot, ovat asianmukaisia.

Voiko turismi edistää suojelua?

Hyvin hoidettu kalastus- tai metsästysmatkailu voi rahoittaa suurienkin alueiden suojelun © Shutterstock/wwwarjag

Luontomatkailu voi tuoda tuloja yhteisöille. Matkailun kestävyyttä rajoittavat kuitenkin matkailun päästöt, jotka voivat kasvattaa hiilijalanjälkeä. Vierailijoista tulee myös ylimääräistä rasitusta paikallisille ekosysteemeille, esimerkiksi vedenkulutukselle. Matkailu voi olla ekologisesti kestävämpää, jos paikallisten luonnonvarojen saatavuudesta voidaan periä korkeampia maksuja. Siten hyvin hoidettu kalastus tai metsästys voivat rahoittaa isojenkin alueiden suojelua, jos paikalliset ihmiset osallistuvat ja jakavat heille koituvia etuja laajasti keskuudessaan ja alueensa luonnolle.

Yhteisöpohjainen luonnonsuojelu

Miljardien ihmisten, jotka harjoittavat keräilytaloutta, kalastavat ja metsästävät, on suojeltava luonnon rikkauksia, joista he ovat riippuvaisia ​​© Shutterstock/hortimages

Paikallinen kestävä käyttö, ilman matkustamista, tukee paikallista tietoisuutta luonnon eduista. Se edellyttää, että käytetyt lajit ovat runsaita ja että paikallisilla ihmisillä on omistajuus niihin keinoihin, joilla tätä runsautta tuetaan. Tämä voi edistää suojelutoimia kaikkialla. Miljardeja ihmisiä, jotka harjoittavat keräilytaloutta, kalastavat ja metsästävät, on rohkaistava ja vahvistettava suojelemaan luonnon rikkauksia, joista he ovat riippuvaisia. Heidän tulee seurata ja hoitaa ympäristöään varmistaakseen, että maankäytön muutokset eivät tee luonnonvaraisista lajeista liian harvinaisia ​​hyödynnettäväksi. Tämänkaltaista kansalaistiedettä ja luontoa hyödyttävää kansalaisten toimintaa on tuettava ja kannustettava, estämisen sijaan. Nähtäväksi jää, pystyykö tieteen vallankumous korjaamaan maatalouden vallankumouksen, teollisen kalastuksen ja muun intensiivisen kehityksen luonnolle aiheuttaman haitan!